San Pedro de Timote

Olemme paratiisissa taalla Uruguayn maaseudulla tuhansien hehtaarien peltojen, hevosten, aasien, lehmien ja kaikkien maatilan elainten keskella. Sanoin on vaikea kuvailla tata paikkaa. Tuntuu, kuin olisi matkustanut historiassa taaksepain, kun katselee vuosisatojen takaista kumpuilevaa, silmankantamattomiin jatkuvaa maalaismaisemaa.

Tila on loydetty 1854, se on yksi Uruguayn kulttuurihistoriallisiksi listatuista suojelukohteista ja taysin restauroitu vuonna 1997. Aikoinaan taalla asui ja tyoskenteli yli 300 henkiloa, ja tila muistuttaakin enemman pienta kylaa kuin maatilaa. Kaikki rakennukset, mm. koulu ja kirkko, on sailytetty alkuperaisessa ulkomuodossaan ja Tilan tyontekijoiden asuintilat ovat nyt meidan kaytossamme.

Hevosia taalla on 60 ja ratsastamme 2 kertaa paivassa upeissa maastoissa vapaasti valitsemillamme hevosilla. Tilaa ymparoi satoja hehtaareja laidunmaita ja metsahakoja, ja ratsastaessa paaseekin olemaan mukana karjalaumojen ajoissa. Kartanonherran talon edessa olevassa alkuperaisessa uima-altaassa on mukava pulikoida pitkan ratsastuksen jalkeen.

Nyt nayttaa silta, ettei taalla meidan lisaksi ole muita vieraita. Ulkona viela hieman tihkuu vetta oisen rankkasateen jaljilta, joten aamu ratsastuksen pystyimme ilomielin jattamaan valiin ja tulemaan kirjaston pimeyteen kirjoittelemaan blogiin. On hyva myos saastella itseamme illan mahdolliseen neljan tunnin ratsastukseen vanhoille mustagraniitin kaivoksille.

Puhelimet eivat toimi taalla: )

Mañana iremos a Uruguay

Pirjo ja Juhana Parque Lezama, San Telmo

Pirjo ja Juhana ovat asettuneet mainiosti tänne Buenos Airesin kotiimme. Viikko on vierähtänyt kaupunkiin tutustuen, ja mikäs sen mukavampaa, kuin esitellä näin mahtavaa kaupunkia : ) Huomenna minä ja Finn lähdemme laivalla Uruguayhin ja Pirjo ja Juhana tulevat lauantaina perässä. Emme taidakaan olla vielä kertoneet Uruguayn matkasuunnitelmasta, joka on hieman muuttunut.

Tällä reissulla emme mene Punta del Esteen luultavasti ollenkaan. Pirjolla ja Juhanalla on lomaosake, jonka yhden viikon he käyttävät nyt tähän meidän reissuumme. Koska heidän viikkonsa on 4:lle henkilölle, saamme Uruguayn lomakohteesta kaksi huonetta, joten päätimme lähteä sinne kaikki, emmekä kahdestaan, niinkuin alunperin suunnittelimme. Punta del Estessä on ollut enemmän tunkua, emmekä saaneet sieltä lomaosakkeella majoitusta. Se on myös paljon kalliimpi paikka (melkein euroopan tasoa), ja näin parin kuukauden matkan jälkeen minä ja Finn tarvitsemme ne rahat täällä elämiseen.

Menemme siis ensin Finskin kanssa ensin 2 yöksi Montevideoon ja sieltä sunnuntaina lomailemaan maaseudulle, jonne Pirjo ja Juhana menevät jo lauantaina. Kohteemme sijaitsee Florida-nimisellä alueella noin sata mailia Montevideosta, tosiaan keskellä maaseutua. Paikka on historiallisesti arvokas vanha maatila, jossa on hevosia, tenniskenttiä ja pari uima-allasta. Tiedossa on siis varsin rentoa oleskelua ja toivottavasti (ainakin Kaisan mielestä) paljon ratsastusta ja aurongonottoa. Kotiin palaamme lauantaina, jolloin tiedossa ovat yhdet isot bileet satama-alueella, jonne menemme Anibalin ja Lucianon kanssa : )

Kylmärintama ohitettu

Buenos Airesin yli virtasi kylmä rintama. Torstaina oli oikein epätavallisen hiostava päivä ja hiki valui vielä 12 aikaan yölläkin ja lämpötilaa oli 35 astetta. Perjantaina se sitten purkautui ja satoi ja satoi ja satoi, kunnes eilen eli lauantaina tuli ankara kylmyys vain +15 astetta! Se oli järkytys ja tuntui paljon pahemmalta näiden helteiden jälkeen. Parinkymmenen asteen lämpötilan pudotus tuntui myös, kun seisoimme tunnin verran jonottamassa Pacha-klubille, joka avasi ovensa kesäloman jälkeen. Ennakkoliput oli myyty loppuun, kun Finskin vatsataudin jälkeen viimein selvisimme lippuluukulle. Paikalla oli tuhansia ihmisiä jonottamassa. Mutta tosiaan, tunnin jonottamisen jälkeen saimme kuulla, että sisään ei enää pääse. Harmi sisäänsä, että lähdimme ulos isolla porukalla, joka sitten hajosi, kun Anibal ja Daniela olivat ostaneet liput etukäteen ja menivät sisään, eikä heillä ollut puhelinta mukana, että olisimme voineet soittaa, ettemme pääse. Toisaalta taas, tutustuimme Anibalin ystävään, Lucianoon, joka on myös asianajaja ja tosi huippu tyyppi! Hän vei meidät toiseen hieman hienompaan klubiin ja saimme juoda shampanjaa vip-parvella : )

On kaunis sunnuntai aamu. Tulimme jokin aika sitten kotiin juhlimasta ja oli mukava kävellä auringon paisteessa, kun se taas lämmitti meitä entisenlaisesti. Kohta otamme pienet levot ja iltasella alamme valmistautuman Pirjon ja Juhanan tuloon. Mukava saada vieraita : )

Ystävänpäiväviesti

Hyvää Ystävänpäivää !!!

T: Kaisa ja Finn

Sairastelua

Viikonloppu meni mukavasti, mutta nopeasti. Perjantai-iltana olimme ulkona Anibalin kanssa ja lauantaina kävimme syömässä kivassa ravintolassa ja parilla drinkillä.
Sunnuntaina menimme Christinan naapurin kyydissä Tigreen ja vietimme siellä aurinkoisen kesäpäivän. Paloma ei päässytkään mukaan, joten huvipuisto jäi tällä kertaa väliin. Alla pari kuvaa Tigrestä jokilaivasta otettuna.

Nyt vietetäänkin taas vaihteeksi rauhallista elämää, kun joku pöpö hyökkäsi Finskin kimppuun. Osta vaihtuivat ja Kaisa toimii kotisairaanhoitajana. Viime yönä Finskillä oli kuumetta ja maha on ollut kipeänä. Onneksi hän voi tänään jo paremmin.


Huvipuisto















Haaksirikkoutunut laiva

Recoleta

Christinan sisaren 11-vuotias tytär Paloma tuli eilen kaupunkiin isänsä luota Dubaista ja kävimme yhdessä hänen ja Christinan kanssa Recoletan kulttuurikeskuksessa. Paloma on tosi mukava tyttö ja päätimmekin sunnuntaina mennä yhdessä huvipuistoon Tigreen, noin puolen tunnin junamatkan päähän Buenos Airesista.

Tänään kävimme Recoletan hautausmaalla, joka on yksi maailman merkittävimmistä hautausmaista. Paljon tärkeitä ihmisiä, Evita Peron mukaanlukien, on haudattu sinne.

Täällä kyllä tuntee olevansa kuin kotonaan päivä päivältä enemmän. Yhden vakiolounaspaikkamme tarjoilija tervehti Kaisaa poskisuudelmalla, miten ihmiset täällä tervehtivät ystäviään. Kotikadullamme olevan kioskin työntekijät moikkaavat meitä, kun kävelemme ohi ja pesulan vanhat tädit muistavat jo meidät nimeltä. Näin suomalaiselle tämä avoin ja ystävällinen kulttuuri merkitsee erityisen paljon :)

*blub*

Perjantai-iltana päädyimme Club Amerikaan. Siellä oli canilla libre, mikä tarkoittaa, että sisäänpääsymaksun (n. 9€) hinnalla saat juoda niin paljon kuin haluat. Totesimme heti, ettei moinen Suomessa taitaisi oikein toimia.. Mutta kyllä se meno täälläkin aika hurjaa oli! Clubin katossa oli sprinklerit, joista tihkui vettä tanssivien ihmisten päälle. Koska juomat olivat ilmaisia, ihmiset heittelivät niitä ilmaan ja lattiat, katot, seinät ja ihan kaikki vaatteet olivat drinkeistä ja hiestä läpimärät. Kivaa... ! Ja koska Finskin vanhoissa kengissä on kolme reikää pohjassa, tuli lauantaina eteen välttämättömyys hankkia hänelle uudet kengät alkoholista kyllästettyjen tilalle :)

Lauantaina, kun aurinko oli jo laskemassa, lähdimme kenkäostoksille. Ei ole kovin helppoa löytää mieluisia kenkiä pakon edessä, eikä varsinkaan, jos on niin vaativa maku, kun señor Rytiojalla. Monien kilometrien jälkeen saimme vinkin, että hyviä kenkiä saattaisi löytyä Abaston suuresta kauppakeskuksesta. Epätoivo oli todella vallata meidät, kun kello lähenteli yhdeksää illalla ja Finskillä oli vieläkin neonväriset juoksulenkkarit jalassaan. Lopulta löysimme Quiksilver-liikkeestä uudet mustat kaunottaret ! (ks. kuvat alla)

Tutustuimme pari viikkoa sitten Alsinassa Anibal nimiseen mukavan kolmikymppisen asianajajaan, jonka kanssa vaihdoimme numeroita ja sovimme menevämme joku päivä oluelle. Lauantaina näimme häntä illallisen merkeissä skandinavisessa ravintola Olsenissa, jonka jälkeen poikkesimme vielä parille drinkille. Meillä oli hauskaa ja tulemme varmasti tapaamaan häntä jatkossakin :)














Vanhat kengät






Brasilialaiset juoksukengät














































Los zapas nuevos

Jueves 1.2

Aamulla teimme uuden vuokrasopimuksen ja maksoimme loppuajan vuokrat. Todella ärsyttävä juttu, jos tarvitsee enemmän rahaa kerralla, on täällä että pankista ei saa nostettua Visalla rahaa (mikä on toisaalta turvallisuuden kannalta myös hyvä) ja automaateista ei saa nostettua kuin pari sataa euroa yhden päivän aikana (mikä on myös toisaalta hyvä). Rahaa ei automaateista myöskään saa kuin noin 100e kerralla, eli jos olet maksamassa 1,5 kuukauden vuokria, pitää nostaa monta kertaa, mikä taas maksaa paljon. Soitimme vielä eilen Luottokuntaan kysyäksemme, onko nostoilla täällä päivässä rajaa, eikä pitänyt olla, mutta silti tänä aamuna huomasimme, ettei koko vuokraa voi nostaa kerralla. No onneksi on monta korttia ja saimme vuokrat maksettua.

Päivällä kävimme kuntosalilla, jonka jälkeen otimme junan Christinan kanssa Coghlaniin, mikä on alunperin brittien perustama asuinalue ja missä edelleenkin asuu paljon heitä. Coghlan oli oikein mukava alue, mutta kovin hiljainen. Ei baareja, ihmisiä eikä eloa, vaikka oli The day of Coghlan eli 1.2! Säästimme vierailun juuri tätä päivää varten, mutta juhlia ei näkynyt... Coghlanissa on paljon hienoja englantilaistyylisiä taloja, mutta me pidämme paljon enemmän Palermosta, jossa on elämää, oli sitten yö tai päivä :)

PALJON ONNEA JOHANNALLE ! CUMPLEAÑOS FELIZ PARA NUESTRA AMIGA BONITA ! 25 AÑOS HOY 1.2.2007 !!!